Ensi kerta Kalevan Kierroksella

,

Miksi aloittaa melkein seitenkymppisenä Kalevan Kierros? Vastaus: kohta se on jo liian myöhäistä! Ja kun Tallaajien puheenjohtaja houkutteli muutaman hiihtokaverin säestämänä, niin ilmeisen liikuttuneessa tilassa tuli luvattua. Sinne sitten, ei auta!
Seinäjoen tammikuisessa hyytävässä illassa se tapahtui, eka kerta! Luistelun lähtölaukaus 75:lle kierrokselle 400 metrin kentän ympäri muutaman kymmenen kohtalotoverin seurassa. Luistelun viimeinen erä, joka oli tarkoitettu ” nautiskelijoille ”, suomennettuna ” hitaille ”. Pari iltaa aiemmin olin käynyt teatterissa katsomassa Ilkka Heiskasen monologin ” Elmo”, mistä sain tuntumaa suureen urheilujuhlaan. Olinhan neljä kertaa käynyt kokeilemassa kentän kiertämistä luistimet jalassa. Ja toki oli minulla omat retkiluistimetkin, joilla olin joskus luonnonjäillä sauvojen kanssa luistellut. Tosin henkistä kanttiani hiukan rasitti, kun yllättävän kova jää ei oikein tuntunut antavan pitoa polkimiini kokeiluvaiheen aikana ennen starttia.
Oli siinä ryhmässä joku muukin, joka ei osannut sirklata. Mentiin kurvit ”jäykkinä” kädet levällään. Ihmetystä alkoi herättää se, kun samannäköiset peput yhä uudelleen tulivat näkökenttään. Toki huomasin, että taitavat kierroksilla ohitella!

Sitten se sattui, persiilleen! Ei kurvissa luistin totellut, syyksi arvioin heti terän tylsyyden. Ylösnousemus ei ollutkaan niin helppoa, kuin luulin. Kovasti painoi mieltä se vanha kysymys ” näkikö joku? ”. Muutamaa kierrosta myöhemmin toistui tapaus prikulleen samassa paikassa ja olin jo aivan varma, että bittiavaruuden noitanuoli oli minut merkinnyt. Kolmas kaatuminen olikin sitten ihan suoralla, mikä alkoi jo tuntua raivostuttavan pahalta. Selkää alkoi kivistää, eikä kierroksista tuntunut loppua tulevan. Aloin kiroilla hyviä ystäviänikin, jotka minut tänne saivat!

Loppu kuitenkin tuli, ja homma niin sanotusti hoidettua. Eufoorinen tunne tuli, kun vielä saunan löylyt lievittivät pahinta selkäkipua. Viimeisenä pukukoppivieraana totesin jo infon suljetun poistuessani paikalta. Ystävällinen järjestäjän edustaja lupasi kuitenkin postittaa työstä luvatun palkinnon, tuppihuivin, minulle kotiin. Mikä lupaus toteutui.
Ja sitten odottelemaan tuloksia. Sain kokoon joukkueelleni Tuusulan Tallaajat nro 7 peräti 98,49 pistettä, kun tarjolla olisi ollut 1000.
Miljonääriksi- ohjelman pisteytystä suoraan tulkiten tämähän olisi melkein sata tuhatta euroa! Ei huono! Tämä täysin taivaallisen ihmeellinen, kuitenkin niin matemaattisen tarkka, pistelaskusysteemi on kerrassaan mainio, humoristinen lisä urheilun tosikkomaisella rintamalla. Mieleen nousevat taitoluistelun ja mäkihypyn tuomarointipisteet!
Suunta on kuitenkin vain ylöspäin. Hiihto ja suunnistus ovat minulle tutumpia lajeja. Mahonkivanerivenekin mulla on, ja polkupyörä. Jos vielä selkä sallii juoksemisen syyskuussa, niin harras tavoitteeni on tuoda lisäpisteitä joukkueelleni vuoden kuluessa jokaisessa lajissa.
Ei millään katkeruudella, mutta kuitenkin….

Unto Tanttu
Kalevan Kiertäjä vuodelta 2019
Kerava

Team Raholan luistelukokemukset

, ,

Kalevan Kierroksen haastekisan 30km luistelu Seinäjoella 26.1.2019

Mari Järvinen, Team Rahola

Team Rahola sai yllättävän haasteen Kalevan Kierroksen järjestäjiltä ja tottahan tiiminä tähän piti vastata. Itse innostuin kovasti luisteluosuudesta tietämättä sen paremmin missä luistelu tapahtuu. Hieman jälkeenpäin selvisi, että pitäisi suoriutua 30km matka 400m pituisella keinojääradalla. Siinä vaiheessa ymmärsin, että nyt olen täydellisesti poissa omalta alueelta mitä luisteluun tulee. Viisi talvea kun on mennyt luonnonjääradoilla ja luonnonjäillä retkiluistelun merkeissä. No, peruuttaa ei enää voinut. Luisteluun toi vielä lisähaastetta se, että olen käyttänyt aina sauvoja luistellessani. Nyt niistä piti luopua ja pysyä pystyssä ilman ylimääräisiä tukipisteitä. Tässä sitä oli haastetta kerrakseen.

Aika kului ja kisapäivä vihoinkin koitti. Kierroslaskijaksi lähti onneksi oma avopuoliso Jukka. Yhdessä matkaa tehdessä jännitys tuntui paljon pienemmältä. Kisapaikalle päätyämme iski rimakauhu kirjaimellisesti. Näin radan ja radalla kiitävät pikaluistelijat edeltävästä lähdöstä. Tunsin todellakin olevani väärässä paikassa. Tilanne ei yhtään helpottunut kun siirryin naisten pukuhuoneeseen, jossa minun lähtöön valmistautuvat naiset keskusteli loppuajoista ja sekunneista. Oma tavoite oli läpäistä matka kunnialla ja pysyä joten kuten pystyssä. Hätäpäissä annoin luistimenikin teroitettavaksi, onneksi.

Siirryimme joukolla jäälle, ja se jää oli just niin sileä ja liukas kun pelkäsin. Muutama lämmittelykierros ja sitten matkaan. Ekat kierrokset olin kuin Bambi liukkaalla jäällä. Epätoivoista etenemistä ja kurveista selviytymistä. Ajatus 30 km matkasta tuntui tuskaiselta. Säälin jo siinä vaiheessa omaa kierroslaskijaani, joka hytisi pakkasessa. Nyt kuluu aikaa ja paljon, mietin. Ei kun eteenpäin. Radan pinta onneksi kului nopeasti ja omat retkiluistimet alkoivat toimimaan paremmin. Matkin apinan lailla pro-luokan menijöitä ja meno kurvien kaarroksiin hieman helpottui. Sirklaamista ei tarvinnut edes yrittää. Matka eteni ja Vantaan haastejoukkueen mies tsemppaili aina välillä, kiitos siitä. Ei muuten ollut helppoa IBD:n edustajallakaan, koska hän teki matkaa urheasti kaunoluistimilla.

Vihdoin matka alkoi tulla päätökseen. Selkä oli ihan poikki ja jalat hapoilla. Olihan tämä kaikkinensa hauska kokemus. Loppuaika oli yllättäen parempi kuin olin uskaltanut ajatella. Tyytyväisenä suoritukseen siirryimme sisätiloihin nauttimaan kuumaa mehua lämmikkeeksi ja valmistautumaan hyvillä mielin kotimatkaan. Oli hienoa päästä kokemaan rataluistelua lajina, mutta ehkä näillä taidoilla ja varusteilla pysyttelen jatkossa luonnonjäillä. Kiitos Kalevan Kierroksen järjestäjille tästä elämyksestä.