Team Raholan luistelukokemukset

, ,

Kalevan Kierroksen haastekisan 30km luistelu Seinäjoella 26.1.2019

Mari Järvinen, Team Rahola

Team Rahola sai yllättävän haasteen Kalevan Kierroksen järjestäjiltä ja tottahan tiiminä tähän piti vastata. Itse innostuin kovasti luisteluosuudesta tietämättä sen paremmin missä luistelu tapahtuu. Hieman jälkeenpäin selvisi, että pitäisi suoriutua 30km matka 400m pituisella keinojääradalla. Siinä vaiheessa ymmärsin, että nyt olen täydellisesti poissa omalta alueelta mitä luisteluun tulee. Viisi talvea kun on mennyt luonnonjääradoilla ja luonnonjäillä retkiluistelun merkeissä. No, peruuttaa ei enää voinut. Luisteluun toi vielä lisähaastetta se, että olen käyttänyt aina sauvoja luistellessani. Nyt niistä piti luopua ja pysyä pystyssä ilman ylimääräisiä tukipisteitä. Tässä sitä oli haastetta kerrakseen.

Aika kului ja kisapäivä vihoinkin koitti. Kierroslaskijaksi lähti onneksi oma avopuoliso Jukka. Yhdessä matkaa tehdessä jännitys tuntui paljon pienemmältä. Kisapaikalle päätyämme iski rimakauhu kirjaimellisesti. Näin radan ja radalla kiitävät pikaluistelijat edeltävästä lähdöstä. Tunsin todellakin olevani väärässä paikassa. Tilanne ei yhtään helpottunut kun siirryin naisten pukuhuoneeseen, jossa minun lähtöön valmistautuvat naiset keskusteli loppuajoista ja sekunneista. Oma tavoite oli läpäistä matka kunnialla ja pysyä joten kuten pystyssä. Hätäpäissä annoin luistimenikin teroitettavaksi, onneksi.

Siirryimme joukolla jäälle, ja se jää oli just niin sileä ja liukas kun pelkäsin. Muutama lämmittelykierros ja sitten matkaan. Ekat kierrokset olin kuin Bambi liukkaalla jäällä. Epätoivoista etenemistä ja kurveista selviytymistä. Ajatus 30 km matkasta tuntui tuskaiselta. Säälin jo siinä vaiheessa omaa kierroslaskijaani, joka hytisi pakkasessa. Nyt kuluu aikaa ja paljon, mietin. Ei kun eteenpäin. Radan pinta onneksi kului nopeasti ja omat retkiluistimet alkoivat toimimaan paremmin. Matkin apinan lailla pro-luokan menijöitä ja meno kurvien kaarroksiin hieman helpottui. Sirklaamista ei tarvinnut edes yrittää. Matka eteni ja Vantaan haastejoukkueen mies tsemppaili aina välillä, kiitos siitä. Ei muuten ollut helppoa IBD:n edustajallakaan, koska hän teki matkaa urheasti kaunoluistimilla.

Vihdoin matka alkoi tulla päätökseen. Selkä oli ihan poikki ja jalat hapoilla. Olihan tämä kaikkinensa hauska kokemus. Loppuaika oli yllättäen parempi kuin olin uskaltanut ajatella. Tyytyväisenä suoritukseen siirryimme sisätiloihin nauttimaan kuumaa mehua lämmikkeeksi ja valmistautumaan hyvillä mielin kotimatkaan. Oli hienoa päästä kokemaan rataluistelua lajina, mutta ehkä näillä taidoilla ja varusteilla pysyttelen jatkossa luonnonjäillä. Kiitos Kalevan Kierroksen järjestäjille tästä elämyksestä.