Hiihtoa Team Raholan silmin

,

Jyväskylä Ski Marathon 9.3.2019

Lähdimme lauantaina aamulla klo 7 aikoihin kohti Vaajakoskea vanhempieni kanssa. Ajomatka Nokialta kesti noin pari tuntia. Aamu alkoi pienessä, noin 5 asteen pakkaskelissä ja oli hieman pilvistä. Perille päästyämme kävin hakemassa urheiluhallissa olevasta kisainfosta tarvittavat materiaalit. Tämän jälkeen vielä vähän tankkausta, varusteiden vaihto ja pientä lämmittelyä ennen kisan starttia urheilukentällä, josta lähdimme matkaan. Ennen kisaa tapasin vielä Nurmelan Juhan, joka on aktiivisena puuhamiehenä mukana Kalevan Kierroksen järjestelyissä ja osallistui myös itse kisaan. Juteltiin siinä pieni hetki ja toivotettiin toisillemme tsemppiä kisaan. Sitten olikin meidän vapaan tyylin lähtö edessä klo 11:00. Perinteisen tyylin lähtö oli ollut klo 8:30 samassa paikassa. Perinteisen 30 kilometriä starttasi klo 10:00 Huhtasuolta ja vapaan 30 kilometrin matka niin ikään Huhtasuolta klo 12:30.

Startissa Kalevan Kierroksen hiihtäjät asettuivat kahdelle vasemman puoleisimmalle ladulle. Jouduin lähtemään melko kaukaa, jostain 4 tunnin aikatavoiteryhmän kohdalta. Lähdössä oli edessä todella ahdas baana ja muutama ensimmäinen kilometri mentiinkin jonomuodostelmassa. Ohituspaikkojen hakeminen oli työn takana, mutta jostain sitä sitten kuitenkin aina sopiva väylä löytyi. Ensimmäinen 10 kilometrin lenkki kierrettiin lähtöalueen lähiympäristössä Vaajakoskella. Ensimmäisen 10 kilometrin lenkki oli todella vaihteleva. Ala- ja ylämäkiä riitti ja reitti tuntui todella vauhdikkaalta varsinkin, kun alusta oli todella kovassa kunnossa ja liukas. Ylämäissä ryhmä meni sumppuun nopeasti ja siinä sitten eteneminen hidastuikin melko lailla, kun jäisiä mäkiä ei ollut kovinkaan helppo nousta nopeasti ylös. Osa hiihtäjistä horjahtelikin näissä nousuissa. Välillä oli vauhdikkaita laskuja, joissa sai olla tarkkana ympärillä olevien muiden hiihtäjien suhteen. Ekan kympin kohdalla tuntui, että tänään mennään tosi kovaa.

Ekan kympin jälkeen lähdettiinkin sitten etenemään kohti pohjoista, jossa maali olisi edessä Laukaan Peurungassa. Välietappeina matkalla oli Hiihtomaa, Huhtasuo, Ampujien maja ja Vihtavuori. Matkalla oli 6 huoltopistettä, joissa tarjolla oli urheilujuomaa, mehua, suolakurkkua ja rusinoita. Järjestäjien tarjoiluilla pärjäsi ihan hyvin ja lisäksi itselläni oli mukana geelejä. Reitti tuntui olevan yhtä vuoristorataa ja latu oli todella liukkaassa ja jäisessä kunnossa. Välillä jotkut alamäet ja mutkat olivat jopa vaarallisen liukkaita ja joku näytti vetäneen vähän pahemminkin metsään. Yhdessä alamäessä kehotettiin ottamaan vauhti kokonaan pois, kun laskuun tultiin mutkasta kovalla vauhdilla. Mäki oli todella vauhdikkaassa kunnossa. Itsekin taisin kaatua matkan aikana noin 5 kertaa ja välillä sitä mietti, että homma alkaa olla jopa hieman turhan vaarallista. Toisaalta välillä sai kyllä nauttia todella vauhdikkaasta menosta ja olihan niitä laskuja siistiä laskea kovalla vauhdilla. Olin kyllä etukäteen kuullut, että kyseessä on todella mäkinen reitti. Hieman kuitenkin Keski-Suomen mäet pääsivät yllättämään. Perinteisellä tyylillä olisi voinut tulla pidon suhteen hieman haasteita jäisimmillä kohdilla.

Matka eteni ihan mukavasti ja voimia tuntui riittävän hyvin. Ylämäet alkoivat olla loppupuolella haastavia, kun ne alkoivat olla ihan jäässä ja suksi ei oikein purrut niihin. Olisi varmaan pitänyt olla laskettelusuksien tyyppiset kantit käytössä. Suorilla kuitenkin kulki ihan mukavasti, kun luisto oli kohdillaan. Joillain metsäosuuksilla ei ollut niin paljoa lunta ja vähän oli roskiakin. Järjestäjät olivat kuitenkin tehneet hyvää työtä lumetuksen suhteen. Alkumatkasta olin ohitellut jonkin verran muita hiihtäjiä, mutta lopussa alkoi sitten suhahdella 30 kilometrin kärkipään hiihtäjiä vauhdilla ohi. Välillä sai olla tarkkana ladulla, kun ympärillä oli paljon hiihtäjiä ja ohituksia tuli vasemmalta ja oikealta. Oli myös mukavaa, kun omat vanhemmat ajoivat autolla reittiä läpi ja olivat kannustamassa huoltopisteillä.

Lopulta aloimme Leipäpohjan ja Asemankylän kautta lähestyä maalia. Lopussa myös aurinko alkoi paistaa. Asemankylän jälkeen menimme pidemmän matkaa rautatien vartta pitkin ja välillä kävimme metsässäkin. Lopulta saavuimme isolle peltoaukealle, jota pitkin etenimme kohti maalia. Maali on perinteisesti ollut Peurungan kylpylähotellin vieressä järven jäällä. Tällä kertaa sinne ei kuitenkaan hiihtäjiä heikkojen jäiden vuoksi uskallettu päästää. Maali olikin vaihdettu tällä kertaa laukaalaisen hevostilan pihaan. Itseni maali hieman yllätti, kun reitti ei ollut entuudestaan ollenkaan tuttu. Yhtäkkiä alettiin siis lähestyä jotain hevostilaa ja siellä se maali hevosineen sitten näytti olevan. Matkaa tuli tällä kertaa noin 47 kilometriä, kun normaalisti pisin matka on 50 kilometriä. Joskus on ilmeisesti hiihdetty myös noin 54 kilometrin reitti. Fiilis maalissa oli hyvä ja vapautunut, kun Finlandia-hiihdon, Pirkan Hiihdon ja Jyväskylä Ski Marathonin muodostama oma 3 hiihdon tour oli ohi. Oma bruttoaikani maalissa oli 3:20:43 ja nettoaika oli 3:16:28. Miesten yleisessä sarjassa aika riitti 134. sijaan ja kaikista vapaan hiihtäjistä 413. sijaan.

Maalissa saimme mitalit ja tarjolla oli vielä mehua ja urheilujuomaa. Maalialueelta jatkoimme sitten bussikyydillä Peurungan kylpylähotellille syömään, saunaan ja suihkuun. Ruokana oli herkullista ja lämmintä jauhelihakeittoa ja lisäksi tarjolla oli leipää, pullaa, keksiä, mehua, kahvia ja teetä. Tämän jälkeen sitten lähdimmekin kotimatkalle.

Tällä kertaa tuli 5. sija Kalevan kierroksen haastekilpailussa, johon osallistuu 6 joukkuetta. Meillä on nyt 944,47 pistettä kasassa 2 lajin jälkeen. Nyt on enää 51,16 pistettä eroa 5. sijalla olevaan X-tri Lahti joukkueeseen. Kärjessä on SkiJyväskylän joukkue 1873,51 pisteellä.

Tässä vaiheessa haluan toivottaa Syrjäsen Antille paljon tsemppiä seuraavana edessä olevaan Kalevan Kierroksen suunnistusosuuteen! 15 kilometrin suunnistus on edessä 25.5. Mynämäellä. Antti varmasti nostaa meidän asemia haastekilpailussa entisestään.

Juhani Yli-Marttila

 

 

 

 

 

Team Raholan luistelukokemukset

, ,

Kalevan Kierroksen haastekisan 30km luistelu Seinäjoella 26.1.2019

Mari Järvinen, Team Rahola

Team Rahola sai yllättävän haasteen Kalevan Kierroksen järjestäjiltä ja tottahan tiiminä tähän piti vastata. Itse innostuin kovasti luisteluosuudesta tietämättä sen paremmin missä luistelu tapahtuu. Hieman jälkeenpäin selvisi, että pitäisi suoriutua 30km matka 400m pituisella keinojääradalla. Siinä vaiheessa ymmärsin, että nyt olen täydellisesti poissa omalta alueelta mitä luisteluun tulee. Viisi talvea kun on mennyt luonnonjääradoilla ja luonnonjäillä retkiluistelun merkeissä. No, peruuttaa ei enää voinut. Luisteluun toi vielä lisähaastetta se, että olen käyttänyt aina sauvoja luistellessani. Nyt niistä piti luopua ja pysyä pystyssä ilman ylimääräisiä tukipisteitä. Tässä sitä oli haastetta kerrakseen.

Aika kului ja kisapäivä vihoinkin koitti. Kierroslaskijaksi lähti onneksi oma avopuoliso Jukka. Yhdessä matkaa tehdessä jännitys tuntui paljon pienemmältä. Kisapaikalle päätyämme iski rimakauhu kirjaimellisesti. Näin radan ja radalla kiitävät pikaluistelijat edeltävästä lähdöstä. Tunsin todellakin olevani väärässä paikassa. Tilanne ei yhtään helpottunut kun siirryin naisten pukuhuoneeseen, jossa minun lähtöön valmistautuvat naiset keskusteli loppuajoista ja sekunneista. Oma tavoite oli läpäistä matka kunnialla ja pysyä joten kuten pystyssä. Hätäpäissä annoin luistimenikin teroitettavaksi, onneksi.

Siirryimme joukolla jäälle, ja se jää oli just niin sileä ja liukas kun pelkäsin. Muutama lämmittelykierros ja sitten matkaan. Ekat kierrokset olin kuin Bambi liukkaalla jäällä. Epätoivoista etenemistä ja kurveista selviytymistä. Ajatus 30 km matkasta tuntui tuskaiselta. Säälin jo siinä vaiheessa omaa kierroslaskijaani, joka hytisi pakkasessa. Nyt kuluu aikaa ja paljon, mietin. Ei kun eteenpäin. Radan pinta onneksi kului nopeasti ja omat retkiluistimet alkoivat toimimaan paremmin. Matkin apinan lailla pro-luokan menijöitä ja meno kurvien kaarroksiin hieman helpottui. Sirklaamista ei tarvinnut edes yrittää. Matka eteni ja Vantaan haastejoukkueen mies tsemppaili aina välillä, kiitos siitä. Ei muuten ollut helppoa IBD:n edustajallakaan, koska hän teki matkaa urheasti kaunoluistimilla.

Vihdoin matka alkoi tulla päätökseen. Selkä oli ihan poikki ja jalat hapoilla. Olihan tämä kaikkinensa hauska kokemus. Loppuaika oli yllättäen parempi kuin olin uskaltanut ajatella. Tyytyväisenä suoritukseen siirryimme sisätiloihin nauttimaan kuumaa mehua lämmikkeeksi ja valmistautumaan hyvillä mielin kotimatkaan. Oli hienoa päästä kokemaan rataluistelua lajina, mutta ehkä näillä taidoilla ja varusteilla pysyttelen jatkossa luonnonjäillä. Kiitos Kalevan Kierroksen järjestäjille tästä elämyksestä.