Suunnistusvastaavan harjoitteluvinkit, osa 1.

Kalevan Kierroksen vuoden kolmas laji suunnistus lähestyy, 25.5. eli vielä noin kolme viikkoa aikaa harjoitella. Suunnistus on kaikista kuudesta Kalevan Kierroksen lajista taidollisesti vaativin, joten harjoittelu vaatii sekä fyysistä metsäjuoksun kehittämistä, että taidollista harjoittelua; kartan, kompassin ja aivojen yhteispeliä. Nyt on suunnistuskausi parhaimmillaan, joten mars kuntorasteille tai muuten metsään harjoittelemaan, jos et vielä ole sitä touhua aloittanut.

On oletettavaa, että viime vuoden tapaan rata, jonka pituus on noin 15 km, tulee olemaan suhteellisen vaativa, varsinkin kun järjestävä seura Mynämäen Suunnistajat -52 on sama. Rasteja riittää (viime vuonna 50 kpl), käyriä ja haastavaa maastoa on edessä ja se tarkoittaa  sitä, että pään ja jalkojen pitää pelittää loppuun asti. Väsymyksen myötä virheiden riski kasvaa. Rastit pitää muistaa kiertää oikeassa järjestyksessä, etenkin lyhyillä väleillä jää helposti rasti välistä. Hajontoja on riittävästi, joten peesaus voi koitua kohtalokkaaksi. Joten mitä paremmin kaikkeen on varautunut, sitä paremmin tämän lajin suorittaminen hyvillä mielin on mahdollista.

Tässä vinkkejä teille treenaajille, mihin kiinnittää metsässä huidellessa huomiota, suosittelen harjoittelemaan suunnistusta juurikin laadukkaasti ja aina ajatuksen kanssa.

Suunnistuksen syvintä olemusta on kartan ja kompassin käyttö, näiden kahden elementin silmä – käsikoordinaatio eli yhteispeli. Muista kuitenkin, että kompassi ei saa hallita liikaa. Se on apuväline, joka näyttää sinulle miten päin kartan pitää olla kädessäsi. Suunnistuksen perusta on aina kartta ja kartanluku. Oleellista on, että kartta on oikeinpäin kädessäsi, silloin tiedät mihin päin edetä ja mitä on edessäsi.

Tästä päästäänkin sujuvasti suunnistajan ajatusmyllyyn, jota toistetaan ja jauhetaan aina uudestaan ja uudestaan suorituksen alusta loppuun asti ja se on suunnistusajatus =  suunnitelma – ennakointi – havainnointi. Suunnistusajatus on kiteytetty seuraaviin lauseisiin. Rastivälin suunnitelman jälkeen luodaan tulevasta maastosta mielikuva. Tämän jälkeen on helppo ennakoida mitä seuraavaksi on tulossa eli ne maastonkohteet, joita ei vielä näe. Edetessä havainnoidaan, että odotetut kohteet todella tulevat esiin ja toteutetaan tehty suunnitelma. Eli jatkuvasti matkan edetessä toistetaan tätä samaa ajatusmallia ja tällä tavoin hallitaan suoritusta. Jos tässä mallissa alkaa sakata kohta havainnointi, jotain täytyy tehdä, heti.  Ensimmäinen tehtävä on pysähtyä ja paikantaa itsensä. Jos olet hukassa, älä missään tapauksessa juokse päättömästi ympäriinsä vaan pysähdy ja selvitä missä olet.

Kartanlukuun kuuluu oleellisen hahmottaminen kartalla ja korkeuskäyrien hahmottaminen. Oleelliset kohteet ovat niitä, joita “luetaan” kartalta, ja niitä jotka pitävät suunnitellulla reitillä. Kaikkea ei kartalta tarvitse lukea, eikä kannatakaan vain ne tärkeimmät ja oleellisimmat kohteet etenemisen kannalta. Käyrien hahmottaminen on olennainen osa suunnistusta ja se onkin osa-alue, joka avautuu kunnolla vasta alkeiden hallitsemisen jälkeen. Käyrät ovat niitä jotka ovat ja pysyvät kartalla, niihin voi luottaa ja niiden lukemista tulee suosia maastossa. Suosittelen lämpimästi käyräkartalla harjoittelemista. Kehittää sinua varmasti.

Tärkeä suunnistuksen osa-alue on reitinvalinnan eli suunnitelman laatiminen rastivälille. Reitinvalintaan vaikuttavat maaston esteet, luonnolliset kulku-urat, maastokohteet, tavoitekohteet (eli ne oleelliset kohteet kartalla, jotka johdattelevat eteenpäin), kiertävän reitin pituus, rastinotto selkeän kohteen kautta sekä näihin asioihin peilaten omat taidot. Jos maastopohja on hyvä, yleensä suora reitinvalinta kannattaa. Jos tiet, polut tai muut vastaavat selkeät reitit johdattelevat ja nopeuttavat kulkua niitä kannattaa hyödyntää. Oleellista on siis tehdä se suunnitelma ja valita se reitti joka johdattaa juuri sinut hyvin rastille. Pelkkä “roiskaiseminen sinnepäin” ei kannata. Tee hyvä suunnitelma ennen kuin lähdet rastilta seuraavalle. Ainakin kolme kävelyaskelta rastilta lähtiessä on yleispätevä neuvo, samalla varmistat, että lähdet oikeassa kulmassa eteenpäin. Sitten matkaan ja suunnistusajatusmylly pyörimään.

Rastinottoon liittyen voisi vinkata; muista, että etsit rastipistettä, et (pelkästään) rastilippua. Jos löydät hakemasi rastipisteen, siellä rastikin on, vaikka olisikin piilossa esim. kiven takana. Rastinotossa olisi hyvä, että tulet rastille ohjaavan kohteen kautta, (kutsutaan myös attack pointiksi tai kirkontorniksi) joka on maastossa oleva selkeästi näkyvä ja erottuva kohde. Se voi olla vaikka korkein kohta, selkeä kumpare tai vaikka tien risteys. Jos etenet maastossa karkeammin kuitenkin olennaisia kohtia hahmottaen, rastia lähestyttäessä kartanluku tarkentuu ja vauhti hiljentyy. Kirkontornin kautta rastipiste on helpompi löytää. Myös tulosuunta rastille on hyvä olla suunnitelma vaiheessa tiedossa.

Viimeisenä vinkkinä suunnassakulku ja siinä pysyminen. Ja palataan ensimmäiseen kappaleeseen eli kartan ja kompassin yhteiskäyttöön. Jos tarkoituksena on edetä “valkoisella” eli karttamerkki köyhällä alueella suunnalla, korostuu kompassiin jatkuva vilkuilu ja se, että kartta on jatkuvasti oikeinpäin kädessäsi. Vilkaise vähintään 10 sek välein kompassisuuntaa ja kartan asentoa, että etenet oikein. Jos on kierrettäviä kohteita esimerkiksi tiheikössä, ole tarkkana että lähdet sen jälkeen etenemään oikeassa suunnassa, jälleen tarkkana siis kartan kanssa. Tunnista missä kuljet.

Vaikka fraasi “suunnistamaan oppii suunnistamalla” kuulostaa lattealta niin siinä piilee kuitenkin totuus. Suunnistaminen on  laji, joka haastaa jokaisen sitä lajia harrastavan, ikinä lajissa ei tule täysin valmiiksi mutta harjoittelemalla taatusti kehittyy. Käytä aikaasi myös suorituksen analysointiin, eli harjoituksen/suorituksen jälkeen mieti, miten etenit maastossa? Mikä oli suunnistusajatuksesi? Miten tulit rastille? Ja jos jokin asia meni pieleen, mitä tapahtui? Suunnista senkin takia ajatuksella, että voit analysoida jälkikäteen missä menit.  Nettisivuilta löytyy materiaalia mm. vanhoja karttoja ja reitinvalintoja. Ja suunnistusliiton sivuilta mm. Jukolakoulun ohjaajanopas, jossa löytyy työpöytäharjoituksia ja muita vinkkejä, skrollaten hieman alemmas kohtaan Jukolakoulun kurssiaineisto. Tämän linkin kautta

Toivon kaikille kanssakisailijoille antoisia treeniviikkoja, mieluisia ja opettavaisia suunnistuskokemuksia.

Palataan viikolla 20 ratamestarin lausuntoon ja tuumaillaan tulevaa kisamaastoa, ja miten tulevaan suoritukseen kannattaa valmistautua.

Suunnistusterveisin Anu Pikkarainen