Viime hetken vinkit vuorosoutuun

Vuorosoudussa soutaja määrää tahdin millä soudetaan. Meloja meloo aivan samassa tahdissa kuin soutajakin. Eli kun airot osuvat veteen, niin samaan aikaan myös mela uppoaa veteen. Ja molemmilla vedon pituus on sama. Useimmilla soutajilla toinen käsi on selvästi helpommin päällimmäisenä. Ja kun airot menevät jonkin verran ristiin, niin päällimmäisen käden airo menee hieman syvemmälle vedossa. Tällöin vene tyynessä kelissä hieman helpommin kääntyy vastakkaiseen suuntaan. Mikäli käsien vaihto toisinpäin ei tule luonnostaan, niin tässä vaiheessa ei enää kannata ruveta opettelemaankaan vaihtoa. Ensi vuonna sitten voi etukäteen harjoitella sekä oikea käsi päällä että vasen käsi päällä soutua. Silloin soutajakin pystyy hieman paremmin ”ohjaamaan” venettä haluttuun suuntaan. Jos keli on tuulinen ja järvellä on kovia aaltoja, niin soutaessa kannattaa olla sen verran tarkkaavainen, ettei jätä peukaloitaan airojen päiden väliin veneen keinuessa aaltojen päällä. Jos vene keinuu kovin, niin ei kannata yrittää vetää ihan jokaista vetoa, vaan soutaa silloin kuin se itsestä tuntuu luontevalta. Jos keli on tyyni, niin airojen vedot tapahtuvat juuri pinnan alla. Ei kannata yrittää käyttää voimaa airon syvältä vetämiseen, vaan jos voimia on, niin lisätä vetotiheyttä. Samoin airojen takaisinveto tapahtuu mahdollisimman pintaa pitkin. Kovalla aallokolla täytyy kuitenkin tästä luopua ja yrittää viedä airoja taaksepäin sen verran korealla, etteivät lavat osu aaltojen huippuihin.

Jos et ole soutanut paljain käsin, niin sitä ei kannata yrittää nytkään. Hanskojen pitää olla aika tiukat, jotta ne eivät pääse menemään yhtään ryppyyn. Ja käsien tai hanskojen kastumista pitää yrittää välttää, sillä märät kädet tai hansikkaat tuottavat melko varmasti rakkoja. Jos keli on tyyni ja lämmin, niin hikinauhat molempiin käsiin ei ole olenkaan hullumpi vaihtoehto. Samoin hikipanta päässä estää hien valumisen silmiin. Hien pyyhkiminen soutaessa on käytännössä mahdotonta ja suolavesi silmissä ei tunnut mukavalta. Lippis tai muu hattukin voi vähentää hien valumista, mutta silloin tuuletus ei ole yhtä hyvä kuin pelkällä hikipannalla.

Melominen tapahtuu ihan veneen laitaa pitkin. Ja tahtihan oli siis sama kuin soutajalla. Meloja vaihtaa puolta sen mukaan, mihin venettä ohjataan. Ihan tyynessä voi puolen vaihto tapahtua 5-10 vedon välein, mutta sopivalla sivutuulella voi joutua melomaan samalta puolelta pitkiäkin aikoja. Ja melomisen aikana ei ole tarkoitus levätä. Meloja pitää veneen tasapainossa. Soutaja istuu keskellä venettä eikä pysty painopistettä juurikaan muuttamaan. Melojan pystyy sen sijaan muuttamaan asentoaan sen verran, että vene kulkee suorassa. Eli melomisliike tulee olla sellainen, että painopiste liikkuu meloessa pituussuunnassa. Sivulle päin ei kannata kurotella. Samoin tuulella täytyy melojan hieman huomioida tuulen kallistava vaikutus.  Meloja myöskin suunnistaa. Eli järjestäjiltä saa kartan, joka kannattaa teipata sellaiseen paikkaan, että meloja sen hyvin näkee. Välillä edellä soutavatkin voivat soudella missä sattuu. Silloin on tärkeä, että ei lähde seikkailemaan väärälle reitille. Ja reitillä olevat tiukat mutkat kannattaa ennakoida; vuorosoutuvene ei käänny kovin ketterästi eli loivat mutkat mahdollisuuksien mukaan. Kamppailut muiden veneiden kanssa pitää myös melojan huomioida.

 

Juominen tapahtuu vuorosoudussa meloessa. Parhaiten veneen vauhti säilyy, kun juomat ovat juomarepussa. Tällöin juominen on mahdollista samaan aikaan kun meloo. Jos molemmilla on juomareput, niin ne kannattaa pistää sellaiseen paikkaan, että ne eivät haittaa melomista tai vuoronvaihtoa. Toisaalta repun letkun pitää olla helposti saatavilla ja riittävän pitkä melojan suuhun takapenkille. Selässäkin reppu voi olla, mutta se saattaa lämmittää liikaa ja olla hieman tiellä vuoronvaihdoissa. Kelistä ei taida tulla kovin kuuma, joten litralla ei varmaankaan pärjää ja kaksi litraa taitaa riittää urheilujuomaa matkalle. Mikäli aiot nauttia energiapatukoita, niin nekin pitäisi saada syötyä samaan aikaan kun meloo.

Mikäli taivaalta tulee vettä oikein kunnolla tai aallot pärskähtävät veneeseen kunnolla, niin isoimmat vedet kannattaa yrittää poistaa veneestä. Myös veden poisto on melojan työtä. Jos veneessä ei ole pilssipumppua, niin sitten vain äyskärillä vettä heittelemään. Ja äyskäri kannattaa sitoa kiinni veneen takaosaan, ettei se lähde kellumaan veden mukana tai lennä vahingossa veteen. Ja mikäli mahdollista veden poisto pitäisi tehdä myötätuuliosuuksilla, jolloin veneen vauhti ei hidastu ihan niin paljoa. Ja mikäli matkalla yllättää kusihätä, niin äyskäri toimii hyvänä apuna hädän helpotuksessa.

Soutuvuoron vaihtaminen tapahtuu 4-10 min välein; loppua kohden hieman nopeammin kuin alussa. Ja hieman kannattaa katsoa rytmitystä siten, että vaihdot eivät tapahdu käännösten aikana. Samoin vastatuulessa kannattaa pitää vähän pitempiä soutuvuoroja, sillä veneen vauhti hiljenee aika nopeasti vastalaineessa. Sen sijaan myötätuulessa vaihtoväli voi olla tiheämpi. Ja mitä matalampana veneessä liikutaan, niin sitä vähemmän vene keinahtelee.

Päivälähdössä on varmasti jo niin lämmin, että pelkät pyöräilyshortsit ja t-paita riittävät pukeutumiseksi. Ja melko varmaan aamullakaan ei tarvitse enempää vaatetusta ellei sada. Tosin herkästi palavien kannattaa varata pitempi hioilla tai lahkeilla olevia vaatteita.