Hiihtokokemus Jyväskylästä

Luistelun valitsin jostain syystä. Ehkä pelkäsin voitelun onnistumista perinteisellä. Ja hyvin sukseni luisti, vaikka kuntoni ei aivan parhaassa terässä ollutkaan. Suksista kiitos ammattivoitelijalle Keravan Keinukallioon.
Lähtöön asetuin lähes viimeisten joukossa. Lähtöryysiksestä tuli heti mieleeni joskus hiihtämäni Vasaloppet. Sukset ja sauvat kolisivat. Jotkut yrittivät rynniä penkan kautta. Itse ainakin selvisin tästä vaurioitta, matka sai jatkua. Alun vastamäki ei nyt ihan Vasaloppetin lähtömäen veroinen ollutkaan. Kaiken kaikkiaan totesin hiihdon aikana kuitenkin ystävällisen ja toisia kohtaan kunnioittavan ilmapiirin vallitsevan hiihtäjien keskuudessa.

Etukäteen epäilin luistelun vaikeutta pehmenevän latupohjan takia. Näin oli kokemus viime vuodelta. Toisin oli nyt. Latupohja ei pettänyt missään vaiheessa, mutta helpoksi hiihto ei käynyt aivan päinvastaisesta syystä. Ylämäet muistuttivat luistelurataa, jossa suksen kantti ei pitänyt tippaakaan. Saattoi syynä olla väärä luistelutekniikkakin. Kuitenkin mieleen jäi kymmenen kilometrin jälkeinen jyrkkä nyppylä. Porukkaa alkoi liukua takaperin vastaan melkoisessa ruuhkamuodostelmassa. Sauvan pätkiä lojui ladulla ja kommenttiakin tapahtumasta kaikui korviini. Jotenkin rimpuilemalla selvisin tästä ilman haaveria, vaikka rasitus alkoi jo tuntua kehossa. Erityisen tarkkana piti olla sauvojen kanssa, ne eivät saaneet pettää jään pinnassa.

Sama ylämäkiongelma, tosin vähenevässä määrin, jatkui koko hiihdon ajan. 30 km:n jälkeen jotkut mäet jo tuntuivat kohtalaisen hyviltä ladun suhteen. Hartioissa ja pohkeissa vain ei tuntunut yhtä hyvältä. Ainoa lohtu omassa mielessä oli vanha totuus: ” kyllä ylämäki aina velkansa maksaa ”.

Ja niin maksoikin. Loppusujuttelu tasaisella pellolla kohti maalia tuntui jälleen kerran euforiselta. Kun tällaisiin talkoisiin lähtiessä yleensä lähtötunnelmassa kiroilee, että miksi hemmetissä taas olen täällä, niin maalitunne korvaa tämän. Tulipahan tehtyä! Pisteitäkin tuli joukkueelle kerättyä yli viiden sadan, vaikka se jäikin paljon Mannisen Hannun tuhannesta.

Matka ensikertalaisena Kalevan kiertäjänä jatkuu suunnistuksen merkeissä toukokuussa.

Muistiin kirjoitti
Unto Tanttu