Downtown 65:n vuosikokouksessa kerrottiin seuran haastetun Kalevan Kierrokselle. Seuraavaksi ”arvottiin” osallistujat lajeihin.
Käsi pystyyn halukkuuden merkiksi luisteluun ja eikun treenaamaan uutta lajia. Joka lajiin jäi tosi kovia tekijöitä varamiehiksi.
Matkaluistimiin olin totutellut jo parin talven ajan, mutta vain järvien jäillä ja sauvoilla tukien. Ogelin tekojääradalla kovalla pinnalla huomasi jo ekoissa treeneissä, että terät kaipasi huoltoa. Välillä piti koeajaa hokkaritkin keskinopeusvertailun tekemiseksi. Kisakalustoksi valikoitui retkiluistimet, jotka päivitin vielä tapahtumaa edeltävänä päivänä Isvidda:n laadukkaampaan terään.
Kisapäivään startattiin kierroslaskijan Mikko Mäkelän kanssa Vantaalta aamutuimaan. Matkalla Mäkelä tiedusteli vielä puhelimitse järjestävältä taholta viimehetken tipsit ja se kannatti: monessa lajissa tuomittu peesaaminen on tässä tapahtumassa ihan ok. Hyvä tieto.
Ensituntuma Seinäjoen luistelukeskuksen ulkojäästä oli hätkähdyttävä; kovaa kuin teräs. Testikierroksen jälkeen vaihdoin vielä terät toisiin jalkoihin ja toinen kierros menikin sujuvammin.  Jäi selvittämättä oli vika luistelijassa vai terissä.
Elämäni ensimmäinen matkaluistelulähtö oli tapahtumassa ja sen kyllä huomasikin. Turha ujoilu takarivissä aiheutti heti alkukierroksille pienen takaa-ajo fiiliksen, kun joutui lähteä etsimään edestä sopivaa vauhtia etenevää ja riittävän leveää selkää.
Rytmi löytyi ja sopivat ryhmät. Oma luistelukin rentoutui matkan aikana, mihin vaikutti jään kuluminen ja parantunut terän ”pito”. Maalissa oli voittajafiilis vaikka erän voittajalle hävisin ainakin kymmenen kierrosta. Endurance hengessä ois voinut kääntää kiertosuunnan ja luistella vielä toisen mokoman. Kierroslaskija Mäkelälle tämä 75 kierrosta saattoi riittää.
Upea kokemus hienossa tapahtumassa. Ei liian isoa, ei liian kaupallista. Pukkarissa vaihdetut keskustelut vanhojen tervaskantojen kanssa sai minut pohtimaan: ”vetäiskö koko kierroksen?”
Kiitos ja näkemisiin:
Jani Markkanen
Downtown 65